(Tuleva kotikaupunkini Mubarek sijaitsee 100km kaakkoon Bukharasta)

Opettelua ja ihmettelyä

Olen kuullut sanonnasta: ”Ei mennyt niin kuin Strömsössä”. No, ei lähtenyt seuraava aamu niin. Aamupalan jälkeen käyn tiedustelemassa harjoitusvaatteista. Vastauksena kuulen Arturin kautta, että on kyselty, enkö mä ole ammattilainen? Eikö mulla ole omia treenikamoja mukana! Multa tullaan vielä kyselemään, onko minulla edes nappulakenkiä mukana?

Aamutreenit jää siis väliin ja matkaan joukkueenjohtajan kanssa kohti paikallista supermarkettia ostamaan mulle tuulitakkia ja verryttelyhousuja. Kuulen samalla, että treenikamat saamme vasta turkin leirillä, jonne on vielä aikaa 1,5 viikkoa. En siis ollutkaan ammattilainen, vaikka luulin pakanneeni lämpöhousut ja kaiken muun mahdollisen! Taas oli siis otettu luulot pois suomipojalta. Nyt alkoi tuntua siltä, ettei tämä kerta jää myöskään viimeiseksi.

Lopulta oli kaikki kamat kasassa ja odotin innolla illan treenien alkua. Ne pidettiin kuluneella kumirouhekentällä. Kaikki siirtyivät kaarelle valmentajan eteen ja kuuntelivat hiljaa hänen kertoessa mitä harjoituksissa tehdään. Täällä koutsi on suuri auktoriteetti. Silloin kun koutsi puhuu, niin muut ovat hiljaa. Ja kun koutsi ei puhu, niin silloinkin ollaan hiljaa. Ehkä vähän liioitellen, mutta näin suurin piirtein kuitenkin. Valkku on entisiä Moskovan Dynamon pelaajia 70–80-luvun taitteesta ja se näkyy menossa. Vedetään kovatempoisia pelejä ja tehdään useita toistoja harjoitteissa. Suomeen taas verratessani; täällä harjoituksissa ei pidetä juomataukoja, ei huilata muuta kuin siirryttäessä ja selitettäessä uusi harjoite. Täällä pelataan todella paljon aluepelejä, 1-2 kosketuksella maksimissaan, erikokoisilla alueilla ja eri pelaajamäärillä. Sitten jauhetaan paljon erilaisia syöttöharjoitteita. Kuvioissa on parhaimmillaan tullut yli kymmenen syötön variaatioita eli ajatus ja liike pitää kokoajan olla mielessä. Tehdään paikanvaihtoja sekä pelaajien kiertoja mikä varmasti kehittää luovuutta pelitilanteisiin. Olenkin pitänyt harjoituspäiväkirjaa jokaisista käymistäni harjoitteista ja sieltä löytyy monia helmiä harjoitteita Suomeen tuotavaksi! Kun 1,5h on painettu hiki hatussa, niin tunnen kropassani miltä kovan treenin jälkeen pitää tuntua. Ja vaikka olen omasta mielestäni ollut kunnossa, niin takana on vasta yhdet kahdesta treenipäivän harjoitteesta. Nyt tiedän ja tunnen miltä todellisen treenipäivän jälkeen pitää tuntua. Tunnen itseni aidosti ammattiurheilijaksi.

Yksi kummastusta herättävistä toimintatavoista täällä ilmeni minulle heti seuraavana aamuna. Kysyin edellisenä iltana olisiko mahdollista saada harjoitusohjelmaa. No, hotellin seinältä näin 5 päivää eteenpäin menevän ohjelman ja joukkueenjohtaja ilmoitti, että siitä sä näet ja voit katsoa tarpeeksi eteenpäin. Ei siis ollut mahdollista saada kuukauden eteenpäin vievää harjoitusohjelmaa, vaan ohjelma kerrottiin päivittäin puhelimitse suoraan huoneeseen. Herätys, aamupala-aika, treeneihin lähtöaika, lounas yms. Luulin aluksi, että he haluavat varmistaa, jotta tiedän mikä on aikataulu, mutta siirryttyäni parin yön jälkeen kämppäkaveriksi toisen pelaajan kanssa, sama jatkui sielläkin. Aamuisin puhelin soi herätyksen merkiksi ja ääni puhelimessa ilmoitti monelta pitää olla ja missä. Toinen asia mihin törmäsin; heti ensimmäisten treenin jälkeen suoritettiin ”tavaroiden merkkaus”. Olin jättänyt laittamatta harjoitussukkiini ja lämpöhousuihini oman nimeni ja kuinka sattuikaan; pesusta niitä ei tullut takaisin. Tätä ihmettelin ja sain vastauksena kämppikseltäni: ”Uzbekistan”. Se mikä ei ole merkattua, on vapaasti näköjään otettavissa. Luulin aluksi, että nyt suomipoikaa taas koijataan, mutta seuraavien treenien jälkeen oli kämppäkaveri unohtanut merkata kokomustat, pitkät alushousut ja niinpäs nekin olivat sitten ”kadonneet”. En tiedä vieläkään kuka vaatteet varasti, enkä tuskin ikinä saa tietääkään, mutta taas pienen opetuksen tuosta sain. Täytyy näköjään olla varuillaan, jos haluaa pitää kalsarinsa ominaan.

Seuraavana päivänä olikin heti sitten ensimmäinen treenimatsi. Yhdet treenit alla ja saman tien peliin. Kertoo siitä, että he haluavat mun pääsevän sisään joukkueeseen mahdollisimman nopeasti. Se peli olikin ikimuistoinen! Huomasin tuon 90 minuutin aikana kuinka erilainen pelitapa ja tuomarilinja voi olla, kuin mitä Suomessa. Aiheutin ottelussa pilkun vastustajalle seisoessani maalin ja pallon välissä vastustajan juostessa täysiä mua päin huutaen kuin hullu. Tuomari näki, että rikoin siinä törkeästi ja vihelsi pilkun. Vastustaja oli puolet lyhyempi ja tuomari varmaan ajatteli, että pakkohan tällaisen ison miehen oli olla se rikkova osapuoli kyseisessä tilanteessa. Hävittiin ottelu 3-1 ja olin aivan kujalla siinä ottelussa, vaikka teinkin joukkueeni ainoan maalin.

Pelistä huomasin sen kuinka kaksinkamppailuja ei syntynyt juuri ollenkaan, koska vastustajakin liikutti palloa kokoajan 1-2 kosketuksella. Vahvuuttani pääpelissä en päässyt hyödyntämään, koska pallo liikkui kokoajan nurtsin pinnalla. Tuolloin tajusin, että olin juuri menettänyt suurimmat vahvuuteni jalkapalloilijana, mutta samalla ymmärsin myös sen, kuinka paljon tämä vuosi tulisi minua kehittämään. Olin entistä tyytyväisempi päätökseeni lähteä kokeilemaan rajojani jalkapalloilijana ja samalla entistä nöyrempi huomatessani, kuinka paljon minulla oli vielä opittavaa.

 

kuşadası escort escort ataköy escort görükle escort bayan konya