Helmikuun alkupäivät

Joukkueen pelaajista englantia puhuu sujuvasti kaksi. Loput ymmärtävät muutamia lauseita tai ei sitäkään. Ensimmäisen pelin jälkeisinä päivinä kyselin kovasti pelinohjaamiseen tarvittavia sanoja, sillä edellisen pelin suurimmat puutteet löytyivät pohjimmiltaan sieltä. Ei ollut helppoa pelata, kun ei voinut puhua mitään eikä voinut ohjeistaa muita pelaajia, joka on ollut vahvuuksiani topparina pelatessani. Koska seuraava peli häämötti jo parin päivän päässä, niin mulla oli kiire opetella joukkueen pelityyliä ja pelissä käytettävää sanastoa.

Taktiikka meillä on erilainen kuin Suomessa pelatessani. Topparina multa halutaan, että pyrin syöttämään aina keskikenttämiehille tai laitapakeille, jotka aloittavat varsinaisen pelinavaamisen. Pitkiä palloja ei juuri viljellä ja yksissä treeneissä valmentaja vihelsi pilliin ja raivosi jotain, kun yksi pelaajista roiskaisi pitkän pallon. Pallo annettiin vastustajalle ja peli jatkui. Topparit meillä pysyvät kokoajan keskellä eivätkä vaihda paikkoja keskenään. Siinä on ollut vähän opettelua kun hyökkääjät alkavat tekemään ristiin juoksuja, toisen topparin taakse. Vierelläni pelaa joukkueen kapteeni, joka on kokenut konkari ja tykkää pitää puolustuslinjaa ylhäällä. Se tuotti myös ensimmäisessä pelissä ongelmia, sillä mulle valmentaja ilmoitti, että emme pelaa paitsio-ansaa. Kapteenilla oli kuitenkin eri metkut mielessä.

Kaiken kaikkiaan valmiuteni olivat jo selvästi paremmat lähteä seuraavaan peliin. Seuraavan päivän treeneissä kävi Uzbekistanin urheilukanavan edustajat tekemässä jutun meidän valmistautumisesta kauteen, johon kuului valmentajan ja uuden hankinnan haastattelu. Tuon tapauksen jälkeen viimeistään ymmärsin, että minut oli oikeasti hankittu vahvistukseksi joukkueeseen. Kuulin haastattelun jälkeen, että joukkueissa saa olla vain 3+1 ulkomaalaista pelaajaa. Eli kolme ulkomaalaista + yksi Keski-Aasiasta. Helmikuun alussa joukkueessamme oli enää yksi paikka vapaana, johon etsimme hyökkääjää tekemään meille byyrejä.

Seuraavat päivät kuluivat kovaa treenaten kaksi kertaa päivässä, ja pian puin pelivermeet ylle seuraavaa harkkamatsia varten. Tunsin olevani paljon valmiimpi, sillä tiesin paljon enemmän siitä, mitä valmentaja ja pelikaverit halusivat minulta kentällä. Hävisimme ottelun 2-1, mutta toisella puoliajalla valmentaja vaihtoi kaikki muut, paitsi minut, kentältä. Aiheutin jälleen pilkun ja mietin, että tulenkohan tekemään täällä saman jokaisessa pelaamassani ottelussa! Tälläkin kertaa taskukokoinen hyökkääjä oli ovela ja hyödynsi kokonsa minua vastaan ja ylidramaattisesti kaaduttuaan sai omalle joukkueelleen pilkun. Lumisista ja haastavista olosuhteista huolimatta yritimme pelata futista, vaikka välillä se kostautuikin joukkueellemme vastahyökkäyksien muodossa. Uskon kuitenkin, että kaikki tuo harjoittelu palkitaan sitten kesällä. Kun aurinko paistaa 35-40 asteen helteessä, niin pallon on pakko tehdä työt.

Aika rientää

Nyt on kulunut kaksi viikkoa Uzbekistanissa ja sen pääkaupungissa Tashkentissa. Aika täällä on mennyt valtavan nopeasti. Tuplatreenillä on menty joka päivä, lukuun ottamatta paria muuten kovaa treenipäivää, jolloin on ollut vain yksi kahden tunnin pitkä treeni. Kaupunkia olen ehtinyt näkemään ihan vähän, mutta ei tänne olla tultukaan turistimatkalle, vaan harjoittamaan kuningaslajia ammattimaisesti. Olen viihtynyt erittäin hyvin ja vaikka toimintamallit täällä ovat erilaisia, niin silti tärkein eli futis on ollut kehittävää. Pikku asioita on, mitkä voisi toimia toisinkin, mutta niitä on turha murehtia. Pyrkimällä itse tekemään kaiken niin hyvin kuin mahdollista, kehittyy, ja ei tarvitse vaivata päätään turhilla asioilla. Olen edelleen vakuuttunut, että tästä tulee ikimuistoinen reissu, sekä tulen aivan varmasti kehittymään jalkapalloilijana valtavasti. Olen iloinen kuullessani kuinka positiivisesti ihmiset jalkapallon parista ja sen ulkopuolelta ovat ottaneet vastaan lähtöni tänne. Toivonkin, että tämä aukaisisi monien silmiä, että futista voi pelata ammatikseen muuallakin, tuttujen ympyröiden ulkopuolella. Ymmärrän myös sen, ettei kaikki halua lähteä, vaikka olisi siihen mahdollisuus. Minä olen ollut onnellinen mahdollisuuteni, jonka olen saanut ja johon olen tarttunut.

kuşadası escort escort ataköy escort görükle escort bayan konya