Nyt elämää jalkapalloilun ympärillä Uzbekistanissa on takana jo lähes 3 kuukautta. On ehtinyt tapahtumaan paljon niin pelikentillä kuin sen ulkopuolella. Sarja-otteluita on tahkottu 5 kappaletta, joista saldona on 2 voittoa, 1 tasapeli ja 2 tappiota. Kotikentällä olemme ottaneet tärkeät 2 voittoa, joita on ollut mukava päästä juhlistamaan oman fanijoukkomme eteen. Yleisöä otteluissa on ollut reilusti ja he ovat pitäneet hyvin melua – kannustaen tai haukkuen, riippuen ottelun tapahtumista.

Kaikki saavat kyllä kuulla kunniansa, jos eivät onnistu suorituksissaan. Cupissa pääsimme jatkoon pitkän taistelun jälkeen, voittaen ottelun 5-4 pilkuilta. Senkin ottelun tulen varmasti muistamaan ikuisesti. Matkustus eteläisimpään kaupunkiin Termiziin, josta rajanaapuri Afganistaniin oli matkaa vain muutama kilometri. Mieleenpainuvinta itse ottelussa olivat vastustajan ”loukkaantumiset” ja paikallisten pallopoikien pallojen heittely, joilla he tekivät kaikkensa ettemme voittaisi ottelua. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja pääsimme pitkälle kotimatkalle jatkopaikka taskussa. Seuraava cup-kierros pelataankin 2-osaisena.

Treeneissä olemme siirtyneet selvästi ottelukauden mukaiseen harjoitteluun. Ne, jotka pelaavat säännöllisesti, saavat täällä selvästi enemmän aikaa palautumiseen ja harjoittelu on enemmän otteluihin valmistavaa. Mutta silti ilman tällejä ei harjoituskentällä selviä. Toissa viikolla erikoistilanneharjoittelussa kokeilin onko hyvä idea laittaa päätä väliin vetoa blokatakseen, jos samalla kaveri on juuri potkaisemassa palloa. Oli! Ei tullut maalia. Tuli kuitenkin sairaalareissu ja muutama tikki silmäkulmaan. Sen jälkeen mut tunnettiin täällä silmälappuineni suomalaisena merirosvona.

Toki aina, kun on mahdollista ja seuraavaan otteluun on useampi päivä aikaa, vedämme juoksukuntoa ylläpitäviä treenejä koko joukkueen voimin. Niiden jälkeen oikein odottaa taas ottelupäivän lähestymistä. Meillä harjoitellaan useasti ottelupäivien välissä ihan pelkkää pelaamista 11 vs. 11 harjoittein, joko koko kentällä tai puolikkaalla. Esimerkiksi kuinka ryhdytään avaamaan peliä omasta päädystä, keski-alueelta, hyökkäys päädystä, laidoilta tai treenataan vastahyökkäyksiin lähtöä yms. Ja samat asiat harjoitellaan puolustettaessa. Myös erikoistilanteisiin paneudutaan paljon. Asiaan varmaan vaikuttaa, että joka peliä ennen pidämme videopalavereja, joissa vastustaja tutkitaan tarkkaan ja katsomme heidän tekemänsä kuviot. Varmasti vastustajakin tekee niin ja joudumme sen vuoksi muuttamaan kuvioita usein peleittäin. Itse en ole päässyt vielä tolppaa lähemmäs kulmatilanteissa puskiessani. Maali Uzbekistanin pääsarjassa odottaa siis vielä tulemistaan!

Seuraavat kolme sarjaottelua tulevat olemaan todella tärkeitä ja kovia otteluita. Nasaf, Neftchi ja Pakhtakor ovat kaikki taistelemassa mitalisijoista ja ensikauden Aasian mestareiden liigan lohkovaiheen paikasta. Ja sitten siellä kärkipaikoilla on vielä se yksi muuan Bunyuodkor. Eli haasteita tulee edelleen riittämään kauden aikana jokaisessa ottelussa – alusta loppuun. Ottelut täällä ovat kauttaaltaan olleet kuitenkin hyvin tasaisia. Murskajaisia syntyy hyvin harvoin ja koti-edun merkitys on valtava. Usein kotijoukkueet ovat hallinneet otteluita sarjasijoituksesta riippumatta ja sarjataulukkoa katsoessa huomaa, että sarja on hyvin tasainen. Muutamalla pisteellä voi siirtyä häntäpäästä aina ylempään keskikastiin asti.

Tällaista täällä. Sää alkaa olemaan helteistä ja pikku hiljaa aletaan kokeilemaan kuinka helteillä pystyy pelaamaan jalkapalloa. Kuulemma ihan hyvin…

kuşadası escort escort ataköy escort görükle escort bayan konya